Täältä voit lukea LPOnetin 90-vuotiskampanjaan lähetettyjä muistelmia ja tarinoita. Julkaisemme vain tarinoita, joihin on annettu julkaisulupa.
Här kan du läsa minnen och berättelser, som skickats till LPOnets 90-årskampanj. Vi publicerar endast berättelser, som vi har fått lov till.
Olin tuttavistani varmaan ensimmäinen joka käytti modeemia lankapuhelimella. Hidasta oli alussa (1992). Modeemien yhteydet nousivat sitten nopeasti ja Internettiin menin sitten kai jo seraavana vuonna.
Pekka Vartiainen, Porvoo
Puhelin
Ensimmäinen puhelin oli meillä pöytäpuhelin, mutta mummolassa oli perinteinen seinäpuhelin, jonka yhtiö vei pois, vaikka soittokello jäi. Puhelin soi aamusta iltaan, kun isä oli neuvoja ja ihmisillä oli hänelle paljon asioita. Välivaihe oli toisen puhelimen vetäminen yläkertaan ja mummolan päärakennukseen. Oli myös siirtopuhelin, joka piti ladata ennen kuin tulivat kännykät. Puhelinluetteloita oli Päijät-Hämeen puhelinluettelo, Helsingin puhelinluettelo, pieni Artjärven luettelo
Doro oli ensimmäinen kännykkä-puhelin , joka seurasi useampia Nokia-puhelimia, jotka kestivät aikansa. Sitten tuli Communicator ja vähitellen älypuhelimet, jotka olivat Nokioita. Niitä oli neljä peräkkäin.
Televisio tuli Tokion olympiakisoihin vuonna 1964 ja pian sen jälkeen Saloran väritelevisio. Televisiot vaihtuivat, mutta eivät muuttuneet, muuten kuin liittimien suhteen.
Televisiota tarvittiin ensimmäisen tietokoneen Commodoren käytössä. Siinä oli myös printteri ja ostin sen jo 1986. Sen jälkeen tuli dos-koneet, joita töissä opin käyttämään ja uusia versioita ja sitten läppäreitä, jotka jäivät pöytäkoneiden sijaan. Välillä oli apuna käytettyjä koneita. Windows ohjelmia oli monenlaisia Windows 3 ja 6, Vista, xp, 7 ja 10 ja tekstinkäsittelyssä oli word ja world perfect
Printtereitä oli monenlaisia usein hp-latteita. sitten tarvittiin mokkuloita, jotka vaihtuivat. Koneita opin käyttämään työväenopiston kursseilla ja töissä ja Aamos yrityksen Elisan auttajien kanssa.
Radioitakin oli monenlaisia, oli myös nauhan purkulaite ja pari kaksoispesällisiä kasettinauhureita, joilla pystyi kopioimaan nauhoja. Ne oli tehty ensin kela-nauhureilla, kuten Telefunken, sitten Tandberg ja useammilla kasettinauhureilla Grundig, Sony, yms
Radiona oli stereot, jonka ostin Helsingistä Kruunuradiosta. Vahvistin loppui, mutta ostin kaksikin Philipsiä ja vanhat kaiuttimet olivat käytössä. Levysoittimia oli useita.
Minulla on myös Olympus sanelukone ja ulkoinen kovalevy. Töissä käytin myös nauhureita ja minulla oli myös pieni nauhuri joka sopi käteen.
Optiikka oli lähellä elektroniikka ja kameroita oli mm Canon Canonet, Canon Program, Canon 95 ja niihin soveltuvat linssit sekä digikameroita.
Autoradiot olivat tärkeitä ja niissä oli c-kasetti tai cd. Niinin oli traktorissakin Kodin tekniikka oli myös sähköistä kaikin puolin. Ilman elektroniikkaa ja sähköä ei elämä kulkisi.
Hannu Huvinen
1990-luvun lopulla pelattiin modeemilla kaverin kanssa räiskintäpeliä. Kaverin tai mun piti soittaa modeemilla toiselle, toki lankapuhelinkin soi samalla. Äiti ei meinannut oppinut olla vastaamatta modeemin aiheuttamaan lankapuhelimen pirinään. Pelit meni aina uusiksi, kun äiti kävi vastaamassa modeemin aiheuttamaan puhelimen pirinään.
Mikko Häkli, Porvoo
Oli rauhallinen perjantai-ilta kerrostalossa 70-luvulla. Siihen aikaan yleensä tiedettiin missä asunnoissa oli
lankapuhelin. Istuimme vaimoni kanssa iltateellä noin. kl. 22
Ovikello soi. Oven takana seisoi tuntematon mies täysin alastomana.
Mies pyysi minua tilaamaan hänelle taksin. Tilasin taksin, ja mies kysyi vielä paljonko hän on velkaa
puhelusta. -Et mitään vastasin, ja mies koikkelehti alas pihalle odottamaan taksia ja hävisi auton tultua
sinne jonnekin. Hölmistyneenä jäin miettimään että mistä ”lompakosta” alaston mies olisi kolikkonsa poiminut mikäli olisin
maksua pyytänyt.
Manu
Paras muistoni tietokoneista oli kun kaverin kanssa ostettiin ensimmänen tietokone ja haluttiin nostaa muistin määrää 4mb -> 8mb, siinä samalla myyjä kysyi että mihin tarvitsette noin tehokasta konetta myös vuoden verran pelattiin tietokoneella ilman äänikortti koska se oli niin kallis.
Janski
Muilla oli ollut super mario jo ties kuinka kauan ja vihdoin isä osti sen minulle ja veljelle. Kuvaa ei saatu näkyviin millään televisioon ja soitettiin siskon lapsille lankapuhelimella ja yritettiin epätoivoisesti saada selville miksi kuva ei näy kuin musta-valkoisena ja erittäin rakeisena. Selvisi että antennissa luultavasti vika mutta sitähän isä ei sitten enää raaskinu uusia. Mehän sitten pelattiin rakeista super mariota jossa hahmo juuri ja juuri erottu. Kunnon kuvaa ei koskaan saatu näkyviin.
viola
Kun olin lapsi meidän perheessä oli commodore 64. Oli kasettiasema, myöhemmin korppuja ja lärppyjä. Pelattiin Mariota ja tetristä. Tetris peliä pelattiin koko perheen kesken kuka sai eniten laatikoita järjestettyä. Siinä hommassa olen edelleenkin hyvä. Nintendo tuli jossain vaiheessa perheeseen myös. Nuoremmat sisarukset enemmän sitä pelasi.
Perheen puhelin oli tietenkin lankapuhelin pyöritettävillä numeroilla. Silloin sitä muisti useita puhelinnumeroita ulkoa. Internetistä ei ollut tietoakaan omassa lapsuudessa ja nuoruudessa.
Maia
Commodore 64 ja kasettiasema.
Monte zoom pelattiin useita vuosia läpi asti
Jusa75
Olin kirjoittanut 1970-80- lukujen vaihteessa ammatillisen kirjan perinteisellä kirjoituskoneella ja toisen kirjan nk. pallokoneella, jossa oli muisti ja siten korjausten teko oli helpottunut. 1985 vuoden alussa ostin ensimmäisen tietokoneeni. Sen merkki oli Kaypro ja se oli tarkoitettu johonkin teollisuuskäyttöön- Commodoret ja muut yleisolle rakennetut koneet tulivat käyttöön vähän myöhemmin. Kirjoitin Kayprolla kolmannen kirjani, Sillä oli mahdollisuus vielä parempaan korjailuun – pyyhkiä pois kappaleita ja kirjoittaa ne uusiksi. Kone käytti isohkoja muistilevykkeitä, joita kutsuttiin lerpuiksi. Talletin niille kirjan ja lähetin lerput kustantajalleni WSOY:lle.
Sain odottaa jonkin aikaa kirjan ilmestymistä. WSOY:llä oli mennyt yli kaksi viikkoa löytää ohjelma, jolla tekstin sai purettua lerpuilta.
Neljännen kirjani, viimeisen, kirjoitin 1990-luvun jälkipuoliskolla jo kunnon PC:llä. Ladoin sen itse ja lähetin sähköpostilla painoon. Se oli omakustanne, jota en ollut tarkoittanut yleiseen myyntiin. Joku kirjoja välittävä yritys sai siitä jotenkin vihiä ja tilasi kappaleen kerrallaan.
Olli
Toivoin joulupukilta Commodore 64 mutta se oli liian kallis joulupukin hommata joten sain Salora managerin. Joulupukki toi lahjat aikaisemmin vanhemmilleni kun kaikki alueen lahjat ei olisi mahtunut rekeen. Löysin ne ja olin niin onnessani että saan Commodore 64:en,ei ollut aattona niin hauskaa sitten. Mutta parempi kuin ei mitään
Mickeyy
Jag kommer ihåg när ja fick min första tråd telefon! Jag hade just flyttat ihop med min man ! Han ordnade i smyg telefonen åt oss ! När jag kom hem från arbetet så visste jag inte att vi hade fått telefon,fören min mamma ringde till mig Data fick vi år 1997 ! Vår goda vän ordnade den åt oss .Först tyckte jag att vi inte behöver data ,men sedan ändrade jag mig! När jag märkte att det fanns många spel att välja emellan! Jag spelade Super Mario Bros, och många andra spel alltid när jag hade tid .Det var det som jag kommer bäst ihåg
Gunilla Nordström-Piipponen, Borgå
Ostin ensimmäisen kännykkäni keväällä -90.Siemens nt 910″freeman”vasarapuhelin ,reilu 500 grammaa painava teräskuorinen halko.Kestävä,putosi joskus 30m korkealta katolta asfaltille ja toimi senjälkeen moitteettomasti.Sittemmin vuonna -98 samanlainen oli jyväskyläläisellä kirpputorilla myynnissä ”koristeeksi” ja ostin sen.Sittemmin vanhoista kännyköistä on tullut harrastus ja tätäkin siemens mallia on hyllyssä reilu 10kpl.Kaikenkaikkiaan kännyköitä on tällä hetkellä reilu 5000kpl….
”Kännykkäkeisari”
Mika Ollila, Askola
Muistan vielä elävästi kun isäni osti ensimmäisen ”kännykän” ja tuli kotiin sen kanssa. Ihmettelin että mikä se musta tiiliskivi oikein on, puhelinhan oli se lankahärpäke pöydällä, jossa piti näpyttää tai jopa pyörittää numerot, eikä puhelun aikana voinut liikkua kun lanka olisi loppunut kesken. Kaikkien lapsuuskavereiden numerot osasi ulkoa ja osan muistaa vieläkin oli ihmeellistä että yhtäkkiä pystyi soittamaan vaikkapa autosta ja oli koko ajan tavoitettavissa.
Kun sitten joskus 90 luvun loppupuolella sai sen ensimmäisen oman puhelimen niin se oli jo huomattavasti pienempi ja keyempi. Siistiähän sillä oli soitella ja tekstailla kavereille. Ja tietysti pelata matopeliä
1987
Meillä oli työpuhelimina eriksonnin nmt puhelimet
Missä antennin joutui kiepsauttamaan pystyyn kun vastasi tai soitti
Niinpä kun kerran soitin työkaverilleni ja hän sattui olemaan tikapuilla ja kun puhelin soi hänellä ja hän kiepsautti antennin pystyyn ja vastasi niin samassa automaattinen paloilmaisin teki hälytyksen
Antenni oli aivan ilmaisimen vieressä ”kyllä se puhelin varmasti säteili jonkun verran”
Sitä sitten ihmeteltiin palokunnan kanssa tapahtunutta
Rono
Ostin ensimmäisen kännykkäni joskus 1990-luvun puolivälissä. Se oli Eriksson NMT 900. Äänen laatu oli hyvä, ja se kuului maaseudulla paremmin kuin Radiolinjan (”Rätinälinjan”) GSM:t, joita silloin alkoi tulla käyttöön. Kooltaan Eriksson oli suuruusluokkaa 5 x 13 x 2,5 cm, eli ei sen suurempi kuin nykyiset älykännykät, mutta paksumpi se oli. Lisäksi siinä oli noin 10 cm pituinen kännykän sivuun taitettavissa oleva lerpukka-antenni. Hintaa oli muistaakseni reilut 3000 markkaa.
Tämän jälkeen käynnyköiden koko alkoi pienenemään, ja sanottiin, että kännykkä on maailman ainoa asia, jossa miehet kilpailevat keskenään siitä kenellä on pienin!
Seppo Mikkonen, Hamari, Porvoo
Ensimmäiset muistot on 1980-luvun alulta kun ala-asteikäisenä soiteltiin kavereita läpi ja kyseltiin ”pääsetkö ulos”, ei ollut pikavalikkoja tai nimiä tallennettu puhelimen muistiin, numerot opeteltiin ulkoa ja suuri osa niistä löytyy edelleen muistin lokeroista.
Pilapuheluita soiteltiin sattuman varaisesti valittuihin numeroihin ja kellot synkronoitiin soittamalle Neiti Ajalle.
Haaveiltiinpa myös siitä että olisi sellainen puhelin missä olisi televisio samassa että näkisi kaverin kun sille soittaa…
560609
Lankapuhelin 90-luvulla: Kakarana kävimme puhelinluotteloa läpi löytääksemme henkilöitä joiden sukunimi oli Hirvimäki. Kun joku vastasi toisessa päässä ”Hirvimäki.” kysyimme ”Onko se Hirvimäellä?” …”On.” …”No ammu se saatanan otus!” ja löimme luurin korvaan ja nauroimme vesi silmissä. Halvat oli huvit siihen aikaan.
Nicke Aldén, Vaasa
Menimme mieheni Harrin kanssa naimisiin elokuussa 1996 ja saimme häälahjaksi vanhemmiltani meidän ensimmäiset matkapuhelimemme- sinivihreät painavat Nokian. Kylläpä oltiin onnellisia lahjasta! Puhelimet ovat vielä hyvässä tallessa pöytälaatikossa. Kyllä lapsenlapset ovat ihmetelleet kun puhelimia on näytetty heille.
Helena
Sain ensimmäisen matkapuhelimeni ollessani maansiirtokoneita myyvän erityksen palveluksessa, sellaisen Nokian muutaman kilon painoisen laatikon joka oli auton takakontissa ja erillisluuri telineessään istuinten välissä. Muistiin mahtui 49 puhelinnumeroa , ei tietenkään saanut tallennettua nimeä numeron taakse joten ulkoahan nuo muistettiin. Laatikon sai irrotettua mukaan kun poistui autosta kotiin ja irtoluuri magneettitelineeseen kiinni. Ostin myöhemmin Mobira Citymanin, tiiliskiven kokoisen kännykän. Akku kesti tunnin ja muistiin meni 99 numeroa, nimistä ei vieläkään tallennusmahdollisuutta. Nämä siis vuonna 1989-90.
Oli se juppia kun oli kännykkä hotellin aamupalalla pöydässä.
Hartsa
Min första mobiltelefon – det var nångång i början av 1980-talet – var en 12 volts AP Philips NMT-telefon fast monterad i bilen. Den helvita luren med stora infällda tryckknappar satt mitt på instrumentbrädan och huvudenheten, stor som en mindre resväska, låg i bagageutrymmet och den nästan meterlånga antennen var fastskruvad på biltaket. Visst var man lite stolt när man ringde upp sina bekanta och kunde säga: Hej! Jag ringer från bilen”.
Prylnisse
Taisi olla 80-luvun loppua kun pelasin koripalloa Loviisassa. Lähdimme pelireissulle ja isä oli asentanut NMT puhelimen autoon. Meidän oli tarkoitus hakea kaksi pelikaveria kyytiin matkan varrelta. Molemmille soitin heidän pihaltaan ja ilmoitin myöhästymisestä. Ihmetys oli suuri ja hieman naurattikin kun olinkin heidän ovellaan muutaman sekunnin päästä soitosta ja kehotin laittamaan kamat kyytiin. 🙂
Tommi
Minun ensimmäinen kännykkäni oli Nokia 2110i.
Olin ensimmäisten joukossa StoraEnso Summan tehtaalla joka sai kännykän työpuhelimeksi. Hinta taisi olla jotain 3500 markkaa. Vuosi oli 1995.
Torbjörn Lassas, Pyhtää
Lankapuhelimella soitettiin ja ei tarvinnut kysyä onko kaveri kotona
Leitz
Olen aina pitänyt puhelimessa puhumisesta. Muistoni on teinivuosilta Helsingissä, jossa puhelun hinta taisi olla 20 penniä, puhelun pituudesta riippumatta. Pisin yhtämittainen puheluni oli 5 tuntia juttelimme parhaan kaverini kanssa koko illan, vaikka olimme tavanneet päivällä koulussa.
Puhelinlangat laulaa
Yhteystiedot puhelimessa
Make GSM
Timo nmt
Jonttu
Ensimmäinen matkapuhelin oli mobiran md 60 ja eka känny oli erikssonnin 198? ja sen jälkeen olikin monta eriksonnia.
Tero Mentula, Loviisa / Pernaja
Olin varmaan n. 16v, oltiin tyttöjen kanssa Espoossa viettämässä iltaa poikien kanssa. Viimeinen bussi Helsinkiin lähti n. klo 2400. Oli talviaika, ulkona yli -15c.
Kuultiin että bussi lähestyi ja juostiin pysäkille, mutta bussi ehti ajaa ohi.
Ohuet nahkatakit päällä, ei pipoja eikä hanskoja lähdettiin kävelemään Vihdintien suuntaan, peltojen halki. Emme sanoneet mitään koko matkana, oli niin kylmä. Kun saavuttiin Hämeenkylän risteykseen menimme kaikki kolme puhelinkoppiin lämmittelemään, hypittiin ylös ja alas että saataisiin edes vähän lämpöä, ja soitettin yhden tytön vanhemmalle että tulisi meitä hakemaan. Siellä kopissa odoteltiin vielä n. 30min.Hän ei siitä puhelusta ilahtunut, mutta tuli meitä hakemaan. Olen aika varma että puhelinkoppi pelasti meidät paleltumiselta.
Puhelinkoppi pelasti
Vuonna 1993 kun olin 2 tai 3luokalla,voitin ensimmäisen kännykän teidän jossain arvonnassa, puhelin oli nokia 1610 ja siitä tuli meidän kotipuhelin(meillä ei ollut muuta puhelinta vaan käytiin aina mummin ja ukin luona jos jonnekin piti soittaa).Kun olin yläasteella vuonna 1998 puhelin vaihtui nokia3210 ja oli aina mukanani,edelleen on sama puhelinnumero käytössä.
Ann-Sofi Sjögård, Loviisa
Olin 80-luvun lopulla puhelinyhtiöllä kaapelinäyttäjänä. Aina ei näyttöä viitsitty pyytää ja valokaapelin katkaisemisesta seurasi valtava lasku katkaisijalle. Katkeaminen oli suuri tapahtuma ja joillekin tahoille katastrofi
Ari Alanen, Porvoo
2000 luvun alussa ain ensimmäisen tietokoneen, jossa internetyhteys toimi puhelinmodeemilla. Voi sitä onnen päivää kun sai yhteyden internetin ihmemaahan. Myös Napster ja muut musiikin jakopalvelut olivat kovassa käytössä ja sieltä musiikin lataamisen lisäksi sai chat kavereita joka puolelta maailmaa. Tottakai vanhemmat kiittivät isoista puhelinlaskuista!
Jussi
Tarkkaa vuotta en muista, mutta kun mustavalko TV vaihtui väri TV seen. Olin niin riemuissani että meidän kotikissa säihkäti ja oli seuraavat kolme päivää kateissa. Tuli kyllä sitten myöhemmin kotiin katsomaan värit tä. Olisko ollut pieni talo preerialle 🙂
Jii man
Muistan kun olin noin 5v ja punainen muovikuorinen ASA, jossa oli vain ilma-antennit, vaihdettiin valkoiseen Finluxiin. Se oli todella painava kun sitä tuotiin olohuoneeseen. Siinä oli hopeanvärinen jalka, joka avautui kuin sieni ylösalaisin. Onneksemme melko lähellä asui isän kaveri, joka oli ammatiltaan televisionkorjaaja, koska se pimeni aika usein tai kuvasta meni värit jotenkin negatiiville. Tärkeintä oli kuitenkin kun Euroviisut ja lauantain Valioliiga-ottelut Englannista näkyi väreissä. TV:stä lähti myös sen lämmettyä kodikas sähköinen tuoksu ja kun se laitettiin kiinni, sanoi se tsiuuuuuuup ja kuvaputken keskelle muodostui valkoinen tähti.
Antti Suopajärvi, Porvoo
Mustavalkoisesta Helkama tv:stä katselin Kasperi 70-luvun alussa
V-M R
I barndomen blev det inte bråk om man skulle se på nians nyheter, för de kom på alla kanaler….alla två som fanns.
Hans
Muistan kun meillä oli kaksi lankapuhelinta, miten pikku likkana oli hauskaa kun pystyi toisesta kuuntelemaan kun joku muu jutteli esimerkiksi Isovanhempien kanssa toisella puhelimella ja pystyi välillä sanomaan jotain väliinkin. Ensimmäinen versio ryhmäpuhelusta XD
Birdie
Jag var c. 6 år, så runt 1980 gick vår svartvita TV sönder och vi köpte en ny Luma färg-TV där man kunde byta kanal med att röra på en silvrig yta på TVn tror den hade 7 kanalytor. Vilken fröjd att se Muppet Show i färg med syrran på fredag kväll efter bastun! Efter några år fick vi kabel-TV och MTV. Vilket musikutbud! Vi lånade grannens videoapparat och bandade många VHS-kasetter med 80-talsmusik. Videoapparaten hade fjärrkontroll! Med sladd!
pe
En koskaan unohda sitä kun 80-luvulla katsoin kalliolta merelle ja näin paikkakunnan kekseliään maanviljelijän ajelevan ohi pikku lautalla, jonka peräpäässä ohjauskoppina toimi puhelinkoppi. Siellä hän seisoi ohjailemassa, harmi vain, ettei ollut kameraa käsillä.
Lizzy
Kun olin ihan pieni, meillä oli kaappimallinen televisio, jossa siis laite löytyi ovet avaamalla.
Väri-tv tuli meille jouluaattoaamuna. Ovikello soi, avatessani käytävässä seisoi kaksi miestä väritelkkarin kanssa.
Olin ihan varma, että erehtyivät asunnosta ja koitin vetää ovea kiinni. Onneksi vanhempani tulivat pelastamaan tilanteen ja saimme jouluyllätyksen paikoilleen olohuoneeseen.
Neilikka
Olin alle 10 v ku katsottiin sarjaa yö juttu, tässä aikaisemmin muistin että hirviöt. No hurja sarja huh huh . Sitten tuli Peppi Pitkä tossu se oli kesä aikaa ja tietysti äiti osti meille Peppi peruukit oli sen kesän muotia. Nää kaikki musta valko telkusta, muistan kun tuli väri tv, oli outoa ku oli värit kaikki näytti niin ihmeelliseltä. Etenkin lasten piirretyt niitä ei tullu siihen aikaan niin paljon kuin nyt.
Svea Jutila, Lapinjärvi
Muistan hyvin ensimmäisen mustavalko television joka tuotiin kotiin,siinä sitä ihmeteltiin ja tujotettiin lattialla elävää kuvaa.oli muuten Philips merkkinen 4.llä jalalla ,tuumakoko oli aika pieni.
Jukka Kuusela, Loviisa
Minns telefonkioskerna;
I slutet på 70-talet och början av 80-talet så hade vi i vår östnyländska by en telefonkiosk som vi ungdomar använde att bl.a. ringa till Fröken Ur.
Under studietiden på 80- talet så hade jag ingen telefon hemma utan använde flitigt telefonkiosk för att ringa till nära och kära, de gav mig ofta en hög med mynt så vi kunde hålla kontakt. Ibland kunde jag ha tur att telefonen haka upp sig så jag kunde tala i en timme för endast en mark. I början av 90-talet började kioskerna försvinna och till mina sista minnen hör att jag blev omringad av tre polisbilar när jag samtalade i kiosk. Det visade sig att när dörren slog igen efter mig så utlöste det ett alarm till polisstationen att nåt ofog är pågång, men som jag var oskyldig till.
Telefonkatalogerna var också viktiga att ha hemma; bra med kartor, adresser, namn, tittel, numror, kuponger.
Kabel-tv; Att följa med MTV music på 90-talet var en dröm som uppfylldes; att få se och höra både favorit musikvideon samt kolla in nya sångare och grupper.
Rinring
Minns när färgtvn kom till salu. Hemma hos oss sades det att det köper vi aldrig, det behövs inte!
Efter en tid köpte mamma en färgad plastbit som sattes på tv-skärmen med färgerna blått uppe och grönt nere.
Nog kom det färgtv till vårt hus efter en tid, det skulle nu först mogna, den tanken!
Sussi
Lapsuuden muistoja, kun oikeasti koko perheen voimin istahdettiin, etenkin viikonloppu-iltaisin, katsomaan televisiota. Oli Napakympit, Bumtsibumit, kauniit ja rohkeat, avara luonto jne jne..
Ja sitten formuloita ja Mika Häkkisen ajoa etenkin seurattiin tottakai 🙂
AF
Grundig merkkinen väritelkkari,östermans sportista mun vanhemmat osti,kun piti coldiz sarjaa katsoa väreissä,telkkarin ylivirtasuoja löi päälle ja siihen jäi katselut väreissä,mustavalko telkkari käyttöön
Daniel Lindfors, Loviisa
Mitt första minne av TV är, när en familj i grannbyn skaffat TV och vi åkte dit med cykel och såg på alla program som kom den kvällen vi var där. Vi såg t.o.m. ugglan som blinkade, kunde inte åka hem förrän det! Detta var kring 1958- 1960!
Åldring
Lapsena,60-luvun lopulla pienessä kylässä ei montaa televisiota ollut.Onneksi meidän talossa oli yksi perhe joka telkkarin omisti.Sinne puolet kylän kersoista kokoontui sunnuntaisin katsomaan Tarzania.Olihan se jotain tosi hienoa.Meille kotiin tuli eka mustavalkotelkkari vasta 1972.Tällä hetkellä emme omista televisiota,tietokone on korvannut sen.
Salla Johansson, Loviisa
Soitin lankapuhelimella 90-luvun loppupuolella ensimmäiselle poikaystävälleni hänen kotiin. Kun hän vastasi, olin epävarma oliko se hän vain isänsä ja löin luurin. Yllätyksekseni heillä olikin puhelin, josta näki soittajan numeron ja hän soitti takaisin. Olin niin nolo että jatkoin valehtelemista etten ollut soittanut.
Katsoin lapsena Oulussa 90-l alussa aina viikonloppuisin paljon Sky Channelin lastenohjelmia: Inspector Gadget, He-Man, Transformers, Thundercats… Ja musiikkivideoita. Niihin liittyy paljon rakkaita ja nostalgisia muistoja.
Maija
Lankapuhelin kun meillä oli niin silloin muisti kaikki numerotkin ulkoo.
Piti aina odottaa vuoroo et saa soittaa ku oli joku muu puhelimessa.
Sabina Johansson
Asuin kaupungin asunnossa vuokralla, ja sinne tuli Kaapeli-tv kokeilumielessä ja aivan ilmainen.
Kun meni vieraalle paikkakunnalle, ensin etsittiin puhelinkoppi ja toivottiin, että kyseisen paikan kartta, oli vielä tallella.
Muistan lapsuudessa, vihreä puhelinkoppi ja rahanpalautus, jos jäi puhelinaikaa.
Jussi-63
Eka oli mustavalkoinen ja naapurissa – ei meidän perheellä ollut siihen varaa . Joka su sai klo 15.00 katsoa Niilo Tarvajärven juontamaa Papukaija-ohjelmaa tunnin ajan . Oli siinä 1960-70 – luvulla . Oman mustavalkoisen ostin 1970- luvun lopulla , kun sain ekan tilin ja olin onnesta mykkä .
Tellervo Mäkinen, Juva
Ennen nettiä sai pankista ohjelman jolla pääsi omalle tilille maksamaan laskuja.
Putkari
Telefonkiosk på Emsalö – första i Finlands glesbygd
Emsalö i Borgå skärgård hör till de platser vid Finlands kust där många Borgå- och Helsingforsbor sedan 1900-talets början hyrt sommarvisten eller köpt tomter och byggt egna fritidsbostäder. Detta gäller inte minst byn Varlax i den södra änden av ön. Här placerades också för 60 år sedan en telefonkiosk som var den första glesbygdskiosken i hela Finland.
När Emsalö 1951 fick färjförbindelse med fastlandet tog byggandet av sommarstugor ytterligare fart, och de fritidsbosatta familjerna kunde börja räknas i hundratal. Samtidigt blev det standard att de som höll sig med sommar- eller fritidsbostäder också hade telefon hemma i stadslägenheten. Det gjorde att behovet att ringa från landet till stan blev allt större.
Detta i sin tur satte press på de fast bosatta som hade telefon att dagligen ställa sina apparater till förfogande åt ett stort antal personer. Ännu på 40- och 50-talen skulle man beställa sitt samtal via den lokala centralen, varpå man fick vänta – kanske i timmar – på att samtalet kunde kopplas.
När telefontrafiken automatiserades i slutet av 50-talet och den lokala telefoncentralen indrogs försvann också väntetiderna för samtalen. Men alltjämt var det en stor och växande skara telefonköande vid de fast bosattas hus. Det inverkade på dessas möjligheter att uträtta sina vanliga sysslor, eftersom någon skulle vara inne och ta emot de telefonerande. Inte heller fanns det i alla hushåll någon farmor eller mormor som kunde sköta den detaljen.
En som uppmärksammade missförhållandena var förre stadsingenjören i Borgå Georg Christiernin. Han var som pensionär sommarbosatt i Varlax och kunde i många år följa med vilket besvär de telefonerande förorsakade. Han var en handlingens man och tog kontakt med Post- och telegrafstyrelsen. En dag åkte han in till Helsingfors för ett samtal med generaldirektören. Han förklarade problemet på sitt vältaliga sätt, och fick till svar att tanken på en telefonkiosk var omöjlig att förverkliga.
– Av vilken orsak är den omöjlig? frågade han.
– Av den orsaken att någon telefonkiosk aldrig har placerats utanför en stad eller tätort i Finland!
Christiernin var inte den som lät sig nöja med ett sådant svar. Han förklarade problemet ytterligare och argumenterade så effektivt att generaldirektören till slut var tvungen att ge vika.
Följden blev att ett par man från televerket i Borgå en vacker dag uppenbarade sig i Varlax för att gjuta fundamentet till en kiosk på en flat bergknalle invid en sidoväg, några hundra meter från landsvägen. På denna betonggrund uppfördes inom kort en fullvärdig telefonkiosk, som i många år betjänade inte bara de närboende, utan den telefonlösa befolkningen i Emsalös alla fyra byar.
Kiosken stod på sin lite avsides belägna plats i ett antal år, men flyttades efter ett tag till en plats intill landsvägen vid Varlax gamla ångbåtsbrygga. Där tjänstgjorde den tills telefonlinjerna i olika etapper utökades, vilket gjorde det möjligt för allt fler att skaffa sig egna telefoner.
På detta sätt kom telefonkiosken på södra Emsalö att under en tid vara den enda på hela Finlands landsbygd. Enligt uppgift tog det några år förrän den följande kiosken utanför en tätort kom till, vilket torde ha skett någonstans i norra Finland.
Med det nya millenniet blev sedan mobiltelefonerna var mans egendom. För yngre personer är såna här historier som handlar om fast telefoni och telefonkiosker kuriosa som man knappast förstår, kanske rent av har svårt att tro på.
Bertel Rosenström, Emsalö Varlax
Meillä oli ensimmäisiä telkkareita Suomessa 1950-luvun puolivälin jälkeen! Luokkatoverini kansakoulusta tulivat joskus kotiimme ihmettelemään telkkarin testikuvaa! Talomme oli niin korkea (Helsingin keskustassa) että pientä vipua kääntämällä näkyi ja kuului Tallinnan tv!
Pentti Havulinna, Porvoo
Muistan pienenä kun uusi puhelinluettelo tuli ja piti heti tarkastaa jospa tänä vuonna näkyisi sen hetkisen ihastuksen kotipuhelinnumero. Silloin tiedettiin isän ja äidin nimet, myös isovanhempien nimet piti tarkistaa ja jos oli tuuri että numero löytyi niin.. Ei uskallettu soittaa.
Meillä oli myös pienenä puhelinluettelobingo -niminen leikki mutta säännöt olen valitettavasti unohtanut.
JcT
Minns när vi fick vår första dator, vi var inte först i byn med att skaffa men bland dom första ( en hel månadslön kostade den också, hoho).
Hela familjen packade in sig i vår farmar Volvo, alla 3 barn tillsammans på bakbänken, och körde till Hertonäs där vi skulle plocka upp vår dator.
Upprymdheten i bilen då vi barn försökte få en första glimt av den massiva lådan som pappa bar på. Allt in i bakluckan och sen hem.
Patiens var det första vi spelade på datorn (och det enda en lång tid).
Sedan kan man inte tänka på 90 talets datorer utan att tänka på ljudet då man ringde upp internet. Ett ljud som nog är fast etsat i minnet.
Ung på 90-talet
Vuosi taisi olla 1987. Oltimme kaveriporukalla kotibileissä Espoon Haukilahdessa. Tarkoitus oli lähteä viimeisellä bussilla takasin Helsinkin, mutta harmiksemme myöhästyimme hilkun verran. Siinä kadulla sitten hetken ihmettelimme, että mistä saisimme taksin. Silmänräpäyksessä eräs seurueemme jäsen (varakas vastavalmistunut insinööri) vetäisi repustaan esiin valtavan möhkäleen, ”Nyt saatte kokea jotain ihmeellistä,” hän sanoi mahtipontisesti. Todellakin. Hän puhui möhkäleeseen ja hankki meille taksin. Muistan vieläkin kadunkulman, jossa seisoimme ja hämmästelimme tätä mullistavaa ihmepuhelinta.
Ensikosketus langattomaan
Isäni oli vasta tullut töistä ja nukkui sohvalla. Kerrostalon pihaan kurvasi pakettiauto, josta kannettiin televisio yläkerran naapuriin. Ryntäsin sisään herättämään isä ja kerroin uutisen ja tottakai pyysin hankkimaan meillekin. Ei tullut sillä kertaa. Naapurissa tuli sittemmin usein istuttua töllöä tuijottamassa. En siis muista kun meille tuli televisio mutta naapuriin kyllä. Sykähdyttävä hetki!
JariS
Lapsuuden hauskoja puhelin muistoja oli soitella random puhelin numeroihin ja kun sieltä aika usein vastattiin, niin piti kysyä jotakin sattumalta mieleen tullutta nimeä, ja sitten kun vastaaja ihmetteli, että ei tässä numerossa asu ketään sen nimistä, naurettiin vaan ja lyötiin luuri korvaan. Myös uusi puhelinluettelo oli ihana saada, siitä piti aina etsiä oman perheen numero ja sitten muiden sukulaisten ja tuttujen. Kartat olivat myös erittäin tärkeitä niiden avulla suunnistettiin vieraisiin kaupunkeihin ja aina löydettiin perille.
Marja-Leena Lehtonen, Porvoo
Aikaa oli riittävästi kun viisinumeroinen puhelinnumero ei kulkenut taskussa. Tummanpunainen puhelin oli kaunis, Omassa kodissa sitä ei 60-70 luvulla ollut, silloin juostiin naapuriin kun oli todella tärkeää asiaa. Ja myös naapuriin soittivat sukulaiset. Ikävä uutinen tuli naapurista juoksujalkaa juuri ennen isän töihin lähtöä, hänen isänsä oli kuollut. Taisi ne ikävät uutiset olla niitä ainoita kiireellisiä. Matkapuhelinkontakti oli siihen aikaan kun sitä jättimäistä möykkyä kannettiin autossa mukana, puhelutkin onnistui, mutta varsinainen mullistus omassa elämässä tapahtui 90 luvulla kun taskuun mahtui kännykkä!!! Siitä piti nostaa antenni pystyyn jotta kuuluvuus oli kunnollinen. Mutta olihan se mulliastavaa kun pääsi asioille eikä tarvinnut päivystää puhelinta toimistossa. Taitaa olla nykyaikana liiankin helppoa tavoittaminen.
Eija K
Muutimme Vaasaan Porvoosta vuonna 1976. Olin saanut työpaikan SOK:n Vaasan Andelslaget Anvasta, koska olin päässyt SOK:n Liikkeenjohdolliseen Kenttäkoulutukseen psykologisten testien ja haastatteluiden kautta. Lahdeksi vuodeksi oli luvattu minulle koulutus- ja työpaikka. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä ja yhteydenpito toimi yritysten kesken telefaxilla ja henkilöiden kesken kirjeitä kirjoittamalla, soittamalla joko postikonttoreiden puhelinpaikkojen taikka puhelinkioskien kautta. Muistan hyvin, kun tunkeuduimme silloisen kihlattuni, sittemmin vaimoni ja kuuden lasten äidin, kanssa kahdestaan ahtaaseen puhelinkoppiin kolikoiden kanssa. Yhteys toimi. emmekä edes voineet kuvitella sen parempaa yhteyttä. Talvella oli tietysti ikävähköä mennä himan etäämmälle Vaasan keskusta-alueelle lähimpään puhelinkoppiin ja toivoa, että se toimii ja että kolikot riittävät ja ettei kylmä ilma yllätä. Mutta – hienoja muistoja ja loppujen lopuksi sekin homma toimi.
Hyväntuulisesti Ari Forsberg, Askola
Mamma såg till att jag alltid hade passliga mynt med mej..att jag kunde ringa hem vid behov. Ofta var telefonkioskerna också söndrade så man fick söka sej till nästa kiosk och hoppades den skulle vara i skick
Lilli
Vuokra-asuntoni oli kerrostalossa. Kadun päässä oli puhelinkoppi, josta tuli joskus ulos kasa kolikoita, kun pudotti omasta puhelusta rahaa. Se oli pienituloiselle mukava yllätys. Kerran töistä tullessani sieltä hyppäsi itsensäpaljastaja. Alueella hänet oli nähty pyöräilemässä. Juoksun vauhdilla naapuritalon pihaan turvaan. Sen jälkeen aina kiersin toista kautta kotiin pimeän aikana.
Tyttö eli elämäänsä
Joka keväinen puhelinluettelo rumba
Putkari
Mitt minne är från 1975 när vi med min nuvarande fru var till Silversand i Ekenäs och förlovade oss. På hemvägen gick hon in i telefonkiosken på Borgå torg för att ringa sin mamma om hon behövde nånting från butiken , sen gick vi över torget men utanför butiken märkte hon att plånboken blev kvar i telefonkiosken så jag sprang tillbaka till kiosken men då var plånboken redan borta. Pengarna är borta men kärleken består.
Kaj Karlsson, Borgå
Se kun muisti kavereiden puhelin numerot ulkoota ❤ Oo memoriis ?
Ja muistan myös kuinka selailtiin puhelinluetteloita.
90-luvun nuori
Olin lomalla mökkiä korjaamassa ja pitihän kotiin soittaa päivittäin. Huomasin, että puhelinkoppi toimi muuten, muttei ottanut tarjoamiani kolikoita vastaan. Sain monena päivänä soittaa kotiin ilman aikarajoitusta. Ihmettelin vain, miksei kopin haltija osannut tai huomannut puuttua asiaan!
Simo Härkönen, Loviisa
Meillä 80-luvun nuorisoporukalla oli tapana härnätä puhelinkopista soittajia: teimme silloin tällöin noin kymmenen nuoren jonon puhelinkopin eteen. Annoimme ymmärtää, ettemme tunne toisiamme ja olimme kovin närkästyneitä soittajan pitkästä puhelusta. Kyllä siinä soittajat olivat ihmeissään…. Saimme monta kertaa hyvät naurut!
Sussu
Nuorena käytiin limudiskoissa 14 vuotiaana, vuosi oli 92. Isä antoi aina talviaikaankolikoita taskuun jolla sain soitettua yöllä hänet hakemaan. Asuttiin kaupungista reilu 3 kilsaa, busseja e kulkenut niin myöhään enkä uskaltanut liikkua matkaa kävellen. Ilman puhelinkoppia olisi varmaan jäänyt diskoon menemättä;).
Aurinkotyttö
Muistan kun teini-iässä aina piti olla kolikoita taskussa että voi soittaa ystäville ja poikaystävälle puhelinkopista silloin kun sitä halusi, kotona ei ollut puhelinta. Talvella tuli kylmä jos oli pitkiä juttuja, ja yleensä kopeissa haisi pahalle. Myöhemmin tuli puhelinkortit.
Mummo
Parhaimmat muistot puhelinkoppeihin liittyy 80-luvun puoliväliin, kun kavereiden kanssa soiteltiin 059-treffipuhelimeen ja juteltiin siellä niitä näitä ikäistämme vanhempien poikien kanssa ollessamme itse vielä ala-asteikäisiä. Voi sitä kikatuksen määrää!
Sarppa
Lapsuudesta on jäänyt mieleen puhelimemme numero asuessamme Tammisaaressa. 12536. Se on jostain syystä säilynyt mielessä. – 68 kun muutimme Tornioon niin siellä piti vielä silloin tilata kaukopuhelut keskuksen kautta. Aikanaan kun Loviisassa perustimme perheen, niin äitini hommasi varattomalle nuorelleparille puhelimen. Lankapuhelinta pidettiin pitkään vielä silloinkin kun kännykät oli kaikilla käytössä. Soiteltiinkin sillä itse välillä, mutta eipä siihen juurikaan muut kuin ei toivotut puhelinmyyjät soitelleet! Viimein siitä sitten luovuttiin, kun kupariverkko kaivettiin ylös!
Timo Vaarimo, Loviisa
Pienenä jänskätti vastata puhelimeen, kun ei tiennyt, kuka soitti. Piti kuitenkin vastata, jos siellä olisikin ollut oma kaveri. Moni muu sai välillä luurin korvaan. Samoin kävi joskus kaverille soittaessa…
Tuuttuuttuut
Ostin ensimmäisen kännykän 15 vuotiaana 1993 ja muisto on tuolta ajalta. Olin kauppakeskuksen hississä ja sinne tuli mies kännykkä korvalla ja puhui siihen hyvin tärkeänä. Kuinka ollakaan, puhelin alkoi soimaan kesken kaiken, eli hän vaan esitti puhuvansa siihen. Hyvin punaisilla kasvoilla varustettu mies vastasi puheluun ja juoksi hissistä pois
Kurt Främling, Porvoo
Entisen vaimon piti soittaa lankapuhelimella. Nappasi luurin mutta ei voinut valita numeroa sillä hänelle soitettiin juuri vaikka puhelin ei ollut hälyttänyt.Ihmetteli miksei voi valita numeroa vaan kuulokkeesta kuului että älä tee mitään vaan ala keskustelemaan hänelle soittajan kanssa
Putkari
Muisto lapsuudesta,kun puhelimella soitto tapahtui luuri nostamalla ja pyöräytettiin kammesta,meni keskukseen,jolle kerrottiin henkilön nimi ja jonkin ajan kuluttua soi puhelin,henkilö oli sitten puhelimen toisessa päässä ja tarinointi voi alkaa..kätevää oli
Nimimerkki Puhelin
Soittelin lapsena aina koulun jälkeen äidin työpaikalle kertoakseni että olen kotona ja kaikki hyvin. Erään kerran veivasin numeron väärin ja soitto meni viereiseen yksikköön… tietenkin juttelin mukavien naisten kanssa ja oli siinä ollut ihmettelemistä ruokalassa kun siellä oli kerrottu ”jonkun” tuntemattoman perheen tarinoita
Makke
Meillä oli yhden numeron erotuksella sama numero kuin Lapin kullalla. Harhasoittoja tuli aika ajoin ja isäni keksi ruveta vastaaman kyselyyn, ettei ole Lapin kulta, vaan Maijan kulta. Maija oli äitini.
Neilikka
Pga av pappas jobb ringde många tidningar bl.a Östra Nyland, Loviisan Sanomat, Borgåbladet, Uudenmaan Sanomat, Uusimaa hem till oss och frågade om det hänt något nytt!
Tidningarna fick den tiden tips om nyheter genom att ringa!!
Om det inte fanns något nytt just då skulle jag svara i telefon lilla jag som 6-åring;” inget nytt” eller ”ei mitään erikoista!!”
60- luvulla pienessä kylässä oli 2 tai korkeintaann 3 puhelinta koko kylässä. Ihmiset tuli meille soiittamaan tärketä puheluita!!
6-vuotias isän tyttö
Oli 15 syyskuuta, 1984 kun poikaystäväni soitti lankapuhelimesta Suomesta, lankapuhelimeen Englantiin ja kysyi haluanko mennä naimisiin hänen kanssaan. Suostuin. Menimme naimisiin keväällä 1985 ?
Debson
Sillä oli tosi pitkä kierrejohto. Puhelin oli kiinni keittiön seinässä. Kuin tuli puhelu, erityisesti jos joku poika spitti, lähdetgiin meidän vanhempien makuhuoneeseen joka oli puhelinen vieressä. Siellä sitten yritti puhua mahdollisimman vähällää ääneellä. Olihan vanhemmat ja 5 muuta sisarusta siinä lähettyvillä.
Caro
”Halva nittiotalet lärde ”stora pojkarna” att man kunde ringa från telefonkiosk till ett amerikanskt växel nummer gratis, vi hittade på alla världens historier och människor vi sökte, personalen på växeln sökte och sökte och frågade hjälp av andra medarbetare utan att komma någonstans, det var då den tidens skoj samtal lite längre bort..”
Nette
Muistan ,että kotinumeromme heittiin vaan 1 numerolla paikalliseen Kotipizzaan,loput voittekin arvata???
Jari
”Kerron ruotsiksi koska se on mun äidinkieli Vårt telefonnummer var 515191 o Hotell Zilton hade 533191 De var någon som tog fel nummer o fråga om de fanns rum att hyra o jag svara att nog finns de o fråga sen för hur många personer Hur samtalet slutade minns jag inte men inga kunder kom åtminstone inte hem till Köpbacka där Jag bodde på den tid3n.”
Tamara Grahn, Lovisa
”Aiemmin oli Haukivuorella veivipuhelin ja sitten kiekkopuhelin.Valtion puhelimen aikaan oli keskus ja santrat.a.Soitin joskus sinne huuliharpullaSitten tuli70 luvun alussa .automaattikeskus.Loviisassa oli osake ja puhelin.Nyt kännykkä ja osake on vapaaehtoinen.Tietokoneita on käytössä ja erilaisia.Tilanteet kehittyy edelleen riippuen myös taloyhtiöitten päätöksistä.”
Muuan Mies 65 v.
1. Muisto: Puhelinkopit, niitä oli joka paikassa, soitettiin välillä taivutetulla rautalangalla kun ei ollut rahaa, sitä luurin keskustaq piti painaa sillä. Kopeissa haisi. Soitettiin Helsingin puhelinluettelosta arpomalla pilareita ihmisille – puhelu katkesi heti vastatessa, kun ei laittanut rahaa koneeseen. Kaupungeissa puliukot/kodittomat yöpyivät puhelinkopeissa kun oli viima, sade tai pakkanen, niihin pissattiin ja oksennettiin, siitä se aiemmin mainktsemani haju tuli 😀
2. Muisto: Kampaajalla lapsena jouduin istumaan muutaman Helsingin puhelinyhdistyksen luettelon päällä, että ylsi näkymään peilistä ja kampaaja pystyi tekemään työnsä 😀 Helsingin puhelinluettelot olivat paksuja!
3. Muisto: Ensimmäinen puhelin, minkä kotoa muistan, oli painava ja musta, kauniisti muotoiltu. Pyöritettävä numerotaulu piti kivaa ääntä ja oli raskas lapselle sekin. Myös piti varoa luuria paikalleen laittaessa, ettei kolauttanut lasipöytää rikki, kun luuri oli lapselle painava, se jotenkin lipsahti.. Sen jälkeen on ollut vihreä muovinen Ericsson ja muutama muukin väri, ja ne näppäinpöytäpuhelimet 80-luvun taitteessa oli kevyitä, vähän liiankin – luuri meni helposti pois paikoiltaan, jolloin siihen ei tietysti päässyt soittamaan. Se, että niissä oli kaiutin ja jopa vastaaja, oli tuohon aikaan luksusta. Joka kodissa oli pieni puhelinluettelo, jonka kartonkisivuille kirjattiin kaikki tarvittavat puhelinnumerot. Pöytäpuhelinten aikaan muisti kummasti usean kymmenen numeroa ulkoa, kännykkä tylsistytti muistin, kun siellä kaikki tallennettuna. Monasti kaipaan pöytäpuhelimia, ne kun eivät olleet niin häiriöille alttiita. Ja siihen aikaan oli aikaa ja tahtoa istua juttelemassa ihmisten kanssa, soitettiin jopa tuntien mittaisia puheluita. Lankapuhelimien aikaan piti etsiä joko puhelinkoppi tai odottaa, että pääsi kotiin, että pystyi soittamaan. Yksi aikakausi päättyi, kun omaan kotiin tuli joku adsl ja muuta ”hömppää”, tuli kännykät (eka oma v1997) eikä lankapuhelinpiuhat ole enää käytössä. Tuntui haikealta luopua pöytäpuhelimesta!
Nimimerkki 70-luvun taikaa
”Lapsuudessamme selasimme puhelinluetteloa pilapuhelu mielessämme ja silmämme osui rouva Löfiin Mannerheiminkadulla. Koska osoite oli kirjoitettu ruotsiksi päätimmenin eräänä lokakuisena päivänä soittaa hänelle.
Tuut…… Tuut….. Tuut… Löf!
Är det löv på Mannerheimgatan
Jo
Nå sopa bort dom då!”
Jaska
”Loviisaan saareen tuli mökille puhelimet90- luvulla sol niin hienojuttu kyl..Soitin Hätäriin kun Kejvsalos ol tulipalo..”
Mallu
”Sormi hellänä kun vanhemman työpuhelinnumero vaihtui pitkään 020-alkavaan ja piti numerokiekkoa pyörittää ties kuinka pitkään. Mikä helpotus kun lopulta hankittiin näppäinpuhelin. Ukkosilmana välillä se plim jos salama iski lähellä. Kerran modeemi hajosi kun unohdettiin nykäistä se irti puhelinverkosta ja ukkonen pääsi yllättää. Modeemin soittoääntä ja hidasta lataamista ei kaipaa. Siirto yhden megan adsl-liittymään tuntui aikoinaan yhtä mahtavalta ja päätä huimaavan nopealta kun se päivä jolloin otin ensimmäistä kertaa käyttöön kuituliittymän.”
Teemu
”Lapsuudenkotini sijaitsi kallioisella paikalla järven rannalla. Talomme oli sähkölinjan ja puhelinlinjan päässä, viimeisenä. Ukkoset harvoin nousivat järveltä, mutta kun niin kävi,tuli hirmuinen kiire kiskoa töpselit seinästä.
Kerran ei ihan ehditty ja pamahti sekä sähköpaimen että vanha vihreä puhelin. Puhelimen luuri osittain mustui.”
Nimimerkki Linjan päässä
Min mor har berättat för mig en historia från trådtelefonens barndom, vet inte årtal. Vi bodde i Lappträsk. Denna harmlösa historia berör vår dåvarande granne.
Sommardag. Husfolket var ute på höåkern och jobbade, en kvinna som skötte hushållssysslorna och verkligen inte var van vid den trådbundna nymodigheten var ensam hemma i huset. Då ringde telefonen. Denna situation hade hon aldrig blivit utsatt för tidigare. Plikttrogen som kvinnan var så lyfte hon på luren. Och vad ska man säga i ett sådant läge då man inte har en aning om hur apparaten fungerar? Jo, kvinnan var bara ärlig. Hon svarade med luren i handen: ”Hi e ingen heim å ja kan int prat i telefon”. Sedan lade hon på luren igen.
Visst kan man känna lite medlidande med denna kvinna….
Ulla Lindroos, Lovisa
”Ensimmäisessä kännykässäni oli kaksi akkua – paksu ja paksumpi. Sillä pystyi vastaanottamaan tekstiviestejä muttei lähettämään niitä. Joten jos sai viestin niin siihen pystyi vastaamaan vain soittamalla lähettäjälle. Ei kovin kätevää…”
Nimimerkki Motorola Flare
”80-luvulla oli tapana soitella eräänlaisille pulina- tai keskustelulinjoille. Yleensä aina kysyttiin, keitä paikalla on. Kavereiden kanssa sovittiin, että kaikki käyttävät peitenimeä Claude. Kerran sattui niinkin, että linjalla oli yhtäaikaisesti viisi Claudea!”
Claude
”Lapsena meiltä oli vedetty linja naapuriin ja meillä oli sellaiset vanhanaikaiset seinälle kiinnitetyt sivusta veivattavat puhelimet. Siitä sitten soittamaan naapuriin ja kyselee kaverilta tuutko leikkii.”
Lisbeth Grön, Loviisa
”Asuttiin Helsingissä 60- luvun alussa ja tulin aina välillä yksin bussilla Porvooseen mummolle kahdeksan vuotiaana. Kun olin perillä piti juosta naapuriin jolla oli puhelin odottamaan että jompikumpi vanhemmista soitti ja varmisti että olin tullut turvallisesti perille. En saanut itse soittaa kun se olisi ollut ylimääräinen summa naapurin puhelinlaskuun.”
Anne, Porvoo
”Olen elänyt niin kauan, että ensimmäisiä muistoja puhelimesta oli seinällä oleva ruskea, puinen laite, joka oli myös isän työpaikan – kaupan – puhelin. Asuimme Karjalan Kannaksella paikassa, jossa oli kesäisin voimakkaita ukkosia. Kerran voimakkaalla ukkosella sen ympärillä oli valokehä. Pysyimme kaukana. Elämässäni on ollut kuvan mukaisia, eri värisiä ja muunnoksia siitä. Yhdessä vaiheessa kobra puhelin ja sitten pitkä jono eri tyyppisiä kännyköitä.”
Nimimerkki Metsäneläin
När jag var liten, på 50-talet, var vi de enda i byn, som hade telefon. Folk kom och bad att få ringa från vår väggtelefon. Man ringde upp växeln, som svarade med orden ” Keskus/ Centralen och bad om att få ett samtal förenat , t ex ”Pitkäpää 39”. Efteråt ringde man upp växeln pånytt och frågade, vad samtalet kostat. Ofta kunde det vara kö på soffan i köket om veckoslutet. Det var helt naturligt att bysbor kom och gick och tog sej en pratstund med oss samtidigt och kanske blev bjudna på kaffe också. Det var tider, det. Man ringde bara ”viktiga samtal”.
Maj-Len, Lovisa
”Eräänä päivänä nostin puhelimen kuulokkeen soittaakseni siskolleni. En ehtinyt aloittaa numeron pyörittämistä kun sisareni oli jo langan päässä. Hauska yhteensattuma.”
Nimimerkki Telepatiaa, Porvoo
”Året var 1992 och YLE hade förlorat ishockey-VM:s sändningsrättigheter till PTV, ett litet bolag vars sändningar endast kunde ses i vissa kabel-tv-nät. Som tur hade vi LPO:s kabel-tv på kontoret så jag kunde bevittna Finlands FÖRSTA MEDALJ (silver) i ishockey-VM. Anssi Kukkonen skötte referatet från Tjeckoslovakien vilket gjorde det ännu festligare;). Månne några mellanchefer i Yle gick med varma öron, just det här året missade monopolbolaget sändningsrättigheterna.”
Martin
”Philips Metropol, inköpt i slutet av 1980-talet var min första mobiltelefon. Den fungerade i NMT 900-nätet vilket gjorde den helt överlägsen jämfört med NMT 450-telefonerna. Ljudet var ”kristallklart” utan störningar. Inte ens tyngden, storleken och det att den hela tiden behövde laddas gjorde mej mindre lycklig. Och det att den kostade drygt 15.000 mark, vilket idag motsvarar närmare 6000 euro var väl bara ett tecken på framgång. Och såklart kunde man endast ringa med den, allt annat tjafs har kommit senare.”
Affe
”Muistan edelleen monia lankapuhelinnumeroita, jotka ei ole ollut käytössä enää pitkään aikaan. Puhelinluettelon selaaminen oli kivaa ajanvietettä.”
LauraK, Tesjoki
”13 tums skärm, ett kvittrande modem och lång väntan. Det är mina första minnen då vi trampade i internets barnaskor. Och det att alla äldre frågade att vad ska man göra med det där, det är ju helt onödig … Första bläddraren jag använde var Netscape Navigator på min Mac. Och då frågade man inte av Google utan av Jeeves (Ask Jeeves) som var en virtuell butler med svar på de flesta frågorna. Det var på 1990-talet, Those Were The Days.”
Tomas
Trådtelefonen var av backelit och fast monterad på väggen utan stickpropp, vilket betydde låga rörelser i köket under åskväder. Blixten kom nämligen på besök via nummerskivans centrumskruv. Sådan var min barndoms trådtelefon. Och så hade den inte matopeli eller Facebook. Men inte kan jag klaga på min barndom trots det, vi klättrade i träd och smygrökte istället.
Sven-Bertil
”Kaapeli-tv oli yksi kovimmista jutuista mitä muistan kouluajoilta. Eurosportilta kytättiin koulun jälkeen Trans World Sport ohjelmia ja mikä on ehkä parhaiten jäänyt mieleen on Music TV:n unplugged konsertit, joita esitettiin kanavallla 90-luvun alussa/puolessa välissä. Aikana ennen YouTubea näitä maailmantähtiä oli vaikea muuten nähdä missään livenä, mutta tämä MTV:n konsepti oli aivan täydellinen tähän tarpeeseen. Erityisesti muistan Nirvanan unplugged keikan, josta sittemmin tuli aikansa klassikko. Harmi, että bändin taival päättyi kuten päättyi, mutta edelleen katselen aina välillä keikkaa YouTubesta.”
Nimimerkki Porvoon Kurre
”Asuimme neljän perheen omakoti talossa Etelä-Haagassa ja olin neljäkymmentä luvun puolessa välissä 5-6 vuotias yhdellä asukas perheellä oli silloin ainoa puhelin talossa ja muistan kun Äitiäni huudettiin puhelimeen ja jäin hetkeksi yksin. Olin aika huono kuulemma syömään ja nyt oli minut pakotettu syömään pinaattikeittoa jota eniten inhosin, käytin tilannetta hyväkseni ja heitin lautasellisen keittoa ikkunasta ulos pihanurmikolle se oli yhtä vihreää kuin keittokin.Äitini palatessa takaisin puhelimesta niin kyllä katseli vähän epäilevästi minun lautasta kysyen oletko varmasti syönyt ja minä vakuutin syöneeni kaiken, olin vielä pyyhkinyt lautasen reunan etten paljastuisi mitä oikein tein ja läpi meni kiitos lankapuhelimen.”
Raimo Rosenqvist, Loviisa
”Muistoni liittyy kolikkopuhelimeen.
Äitini oli sairaalassa, oli juuri synnyttänyt nuorimmaisen sisareni. Mulla oli tullut riitaa isosiskoni kanssa, ja kun meidän oma kotipuhelin oli rikki, juoksin puhelinkioskille, latasin kaikki kolikot mitä mulla oli, ja soitin äidille sairaalaan. Siinä pienessä lasikopissa sitten itkin ja huusin äidille miten ”ilkeä” isosiskoni oli, ja kaikki ohikulkevat varmasti kuuli sen….. Ja äiti parka… Eihän hän sieltä mitenkään voinut tulla sopimaan meidän tyhmää riitaa…”
Fanny, Loviisa
”Muistan kun tulin kotiin töistä, ja puhelin soi ! En edes tiennyt että meillä olis puhelin ! Mieheni hankki meillä . Ja se oli äiti kun soitin minulle ekana ! Ja sanoi että onnea nyt sulla on oma puhelin Muistan vielä meidän puhelinnumero”
Gunilla Nordström-Piipponen, Porvoo
”Minä 6v. haluisi soittaan seuraavaan kylen tädille ilmoittamaan että tulemme kahville kohta, yksi numero taisi mennä väärin ja soitin johonkin muualle, onneksi siellä oli myös mukava täti vastaamassa, mutta hämmennys oli iso kun en huomannut että soitin väärään numeroon vaikka siellä vastattiin ”väärällä” sukunimellä..iskä huomasi sitten että nyt ei kaikki ole niinkuin pitäisi ja tuli apuun. Nolona olin kauan, koska tämä oli vasta toinen puhelu jonka soitin elämässäni.”
Nette, Loviisa
”Silloisen Helsingin kotimme lankapuhelimen numero oli 660540!”
Pentti Havulinna, Porvoo
